Äiti ja Isä.
     Yllätyksiä haudan takaa.
 Äidin ja Isän jäämistöä peratessa tuli koko ajan positiivista palautusta lapsuuteen.
Pienet vaaleanpunaiset
käsineet löytyivät. Muistan kuinka minulla oli ne noin kolme-vuotiaana. Jne. jne. loputtomiin.
 Pienet esineet
herättivät hellyttäviä muistoja.
     Pari yllätystäkin tuli. Koko perheemme olemassaolon ajan äitini oli suunnattoman
innostunut luonnosta.
Hän keräsi kiviä ja kasveja ja koko hobby oli fokusoitunut luonnontieteisiin. Kaikki muu oli
jotain
 välttämätöntä, hyödyllistä tai työtä. Seisovana puheenaiheena perheessämme oli päivittely ja
 säälittely siitä,
 että hänellä ei ollut ollut mahdollisuutta opiskella rakastamaansa alaa. Nyt löytyivät hänen
 vanhat
koulutodistuksensa. Suurin osa numeroista oli kymppejä , muutama ysi ja kaksi kahdeksikkoa.
     Toinen oli - luonnontieteissä !
     Toinen kahdeksikko oli piirustuksessa.
     Minut hän opetti aika taitavaksi piirtäjäksi sillä, että mikään piirtämäni ei kelvannut.
Kaikki meni uusiksi ja uusiksi koko ajan. Ja kun tätä jatkui vuodesta toiseen ja minä olin
kiltti ja ahkera tyttö, tuloksiakin alkoi tulla.
Se oli tehokasta opettamista, mutta kun se jatkui ja jatkui, se kyllä vähän huononsi
suhteitamme myöhemmin.
Eikä opetus varmastikaan olisi ollut yhtä tehokasta, jos hän olisi paljastanut, ettei hän
itse ollutkaan
kympin piirtäjä kuten olin luullut.  Suvussamme ei ole taiteilijoita. Se niistä geeneistä
ja perimän
vaikutuksesta.
      Isäni papereista löytyi hieno todistus:
_____________________________________
TASAVALLAN PRESIDENTTI
on joulukuun 6. päivänä 1995 antanut Teille    Maanviljelijä
Jussi Ensio Harju 
SUOMEN VALKOISEN RUUSUN RITARIKUNNAN
I LUOKAN MITALIN

Ritarikunnan hallituksen puolesta
Hannu Kupola
Ritarikunnan sihteeri

_____________________________________

      Tästäkään en kuullut isältäni. Hän oli niin vaatimaton ihminen, että ei koskaan kertonut
 mitään
positiivisia asioita itsestään ! Sehän olisi ollut itsensä kehumista ! Eihän se sopinut.
Olin kyllä lukenut siitä lehdestä, joten tiesin siitä, mutta se oli melkein unohtunut
arkikiireisiin, joten pientä yllätysmomenttia siinä oli mukana.