Pankki katosi !
Eeva-Maija Harju-Virta  |  4.7.2005 19:01

Muistuupa mieleen :Pankki katosi


Oli pahinta pankkikriisiaikaa. Minulla oli
työpaikka Ruotsissa ja tein tosissani töitä. Työttömiä
oli silloin paljon ja tunsin itseni jos en nyt
sankarittareksi niin ainakin työn sankarittareksi
maksaessani suurta velkaani säännöllisesti
helsinkiläiseen pankkiin.
Nuukailin elintavoissani ja lähetin kaiken
"ylimääräisen" kiltisti pankkiin joka kuukausi...joka
kuukausi. Kun olin tehnyt sitä yli pari vuotta, sain
jostakin päähäni, että nytpä käväisen pankin
konttorissa seuraavana maksupäivänä.
Laivamatka Helsinkiin ja sitten marssin pankin
konttoriin, samaan osoitteeseen, jossa olin lainani
neuvotellut. Niin luulin... Tarkistin osoitteen monta
kertaa paikan päällä, mutta ei vain ollut pankin nimeä
osoitetaulussa...ei ollut vainka kuinka lukea tirrasin
firmojen nimiä. Ei auttanut muu kuin ottaa pieni
fundeeraaja puiston penkillä. Olo oli kuin joku olisi
vetäissyt punaisen maton alta kesken kävelyn. Soitin
pankin pääkonttoriin. Kysyin konttoria ja sieltä se
ystävällinen keskusneiti vain ilmoitti, että ei
sellaista konttoria ole pankilla. Ei ole. Sitten hän
kysyi työkaveriltaan, joka sitten muisti , että kyllä
sellainen konttori oli joskus ollut.
Konttori oli vain saneerattu kriisiaikana.
Ei auttanut kuin marssia pankin toiseen
konttoriin, jossa sitten selvisi, että tilit olivat
kyllä tallella, enkä ollut innoissani lahjoitellut
työn patinoimia pennejäni kenellekään tuiki
tuntemattomalle.
Eihän pankinkonttorin saneeraaminen mitään
erikoista ole, mutta yllätyksenä "ulkomaalaiselle" se
oli melkoinen. Samoihin aikoihin iltapäivälehdet

kirkuivat päivittäin uutisia taloudellisista huijauksista.
Muutama hikipisara taisi syntyä ja
parfyymi taisi olla tarpeen. Ruotsalaiset sanovatkin
että on kiva, kun parfyymit on keksitty, mutta sääli
on, että niitä tarvitaan.
Että sellaista. That´s life.